Historia

Varhaishistoria

Noin 500 vuotta sitten, löytöretkien aikoihin, ihmiset löysivät kallioisen ja karun näköisen saaren, jota takana häämöttävät vuoret suojasivat suurilta säävaihteluilta. Tutkimaan lähdettyään he kuitenkin huomasivat, ettei saari ollut niin karu, kun antoi ymmärtää ja se oli oikeasti vehreiden lehtimetsien ja hieman pohjoisempana havumetsien, peittämä. Nopeasti saarelle rakennettiin pieni kaupunki, joka nimettiin Trankiariksi ja saari sai kallioistaan nimen Rockfile. Silloisen tavan mukaan kaupungin keskelle tehtiin tori ja torin viereen rakennettiin kirkko. Talot taas rakennettiin saaren runsaiden puuvarojen takia puusta, pääasiassa männyistä ja joistakin jalopuista.

Ihmiset eivät kuitenkaan tienneet uhasta, joka oli kauan sitten tuhonnut saaren alkuasukkaatkin. Aivan yhtäkkiä saaren ylle kohosi savupilvi, joka sai asukkaat paniikin valtaan. Osa ehti pois uhan tieltä, mutta valtaosa ihmisistä jäi tulivuoren purkauksen alle ja kuoli. Kun pakoon päässeet ihmiset palasivat parin kuukauden kuluttua, he näkivät vain hiiltyneitä luurankoja ja sortuneita taloja ja häipyivät kauhistuneina.

Saaren kaikki ihmiset eivät kuitenkaan olleet kuolleet, sillä osa oli tajunnut mennä kallioiden luoliin suojaan. Nämä saivat jotenkin haudattua ruumiit ja vähitellen ihmiset rakensivat vanhan Trankiarin tilalle uuden, samantyylisen kaupungin, joka sai kantaa edeltäjänsä nimeä. Vuosikymmeniä ihmiset elivät rauhassa hedelmällistä maata viljellen, kunnes tulivuori alkoi päästellä jälleen tuhkaa ilmaan. Nyt ihmiset olivat oppineet ja he lähtivät jo hyvissä ajoin kauas alueelta.

Vuori ei kuitenkaan purkautunut, sillä tuhka ei tullut tulivuoresta vaan metsäpalosta vuoriston takaa.

Sudet

Rockfilen historia alkaa kahdensadan vuoden takaa, kun silloinen suuruus Dominikus perusti oman laumansa kantamaan uroksen suuruutta nimeten sen itsensä mukaan. Laumassa oli etusijalla urokset ja pakkoavioliitot sekä vähitellen kehittyvät suvut, joista tuli myöhemmin koko lauman ydin. Dominikus oli ottanut vaimokseen nuoren susineidon, jonka kanssa tämä sai kaksi pentua: uroksen ja nartun. Uroksen oli määrä periä Dominikuksen johtopaikka ja hyväkuntoinen ja vahvan oloinen pentu sai nimen Raven. Narttu sen sijaan nimettiin Oliaksi ja Dominikus lähti jo heti tämän syntymän jälkeen etsimään tyttärelleen hyviä puolisoehdokkaita. Kaikki oli pitkälti hyvin ja pennut saivat rakastavan ympäristön kasvaa siinä missä muut suvut hoitivat omia asioitaan.

Niin kuin historiassa yleensä käy, kaikki hyvä ei kestänyt ikuisesti. Ravenin vartuttua vuoden ikäiseksi, tämä alkoi viettämään aikaa sellaisten susien kanssa, joista tämän isä tuskin olisi pitänyt. Kun Raven täytti kahden, Dominikus oli valmis antamaan johtajan paikan pojalleen. Tämä ei kuitenkaan liioin ollut innostunut asiasta.

Raven oli löytänyt uuden kutsumuksen muiden susien parista. Nämä mystiset sudet olivat kertoneet maata hallitsevasta jumalasta: Taivaasta, joka olisi valmis auttamaan tätä rukoilevaa. Taivas ei kuitenkaan pitänyt Dominikus-lauman patriarkaalisuudesta ja eriarvoisista periaatteista, eikä näin ollen olisi valmis auttamaan Ravenia tämän elämässä, mikäli tämä ottaisi johtajan paikan itselleen. Niinpä nuoren uroksen oli kieltäydyttävä Dominikuksen tarjouksesta ja johtajan suututtua Raven jätti lauman ja lähti vaeltamaan tuntemattomille maille etsien päämäärää.

Taivas oli kuitenkin valmis auttamaan tälle omistautunutta urosta ja Raven oli päässyt elämässään niin pitkälle, että päätti perustaa kokonaisen lauman vain Taivaan kunnioittamiseksi. Tämä nimesi luomuksensa Taivaansotureiksi parin ystävänsä kanssa ja yhdessä nämä lähtivät houkuttelemaan uusia jäseniä laumaansa. Samalla Raven löysi myös itselleen puolison ja sai tämän kanssa kolme tervettä pentuakin.

Mustaveri

Taivaansotureiden perustamisaikoina myös Dominikus koki merkittävän muutoksen. Dominikus oli jo vanha johtaja, eikä perillistä ollut, sillä tämä ei halunnut antaa valtaa Olialle. Niinpä jo ärsyyntyneiden laumalaisten keskuudesta Dominikus sai uuden haastajan, kun neljän vuoden ikäinen uros Reklius haastoi johtajan kaksintaisteluun. Oletettavasti tällä ei ollut juuri mahdollisuuksia, mutta kieltäytyminen olisi ollut pelkurimaista. Dominikus sai uuden johtajan vallanhimoisesta Rekliuksesta ja vaikka monet olivatkin toivoneet laumalle uutta johtajaa, ei valtaan päässyt uros ollut varmastikaan se, mitä nämä olisivat toivoneet.

Ensitöikseen Reklius otti puolisokseen entisen johtajan tyttären Olian, joka herätti kummastusta monissa. Dominikusta tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä hän oli nyt saanut tyttärelleen korkea-arvoisen miehen. Reklius ei uudistanut laumaansa kovinkaan paljoa ja osoitti lisäksi kunnioitusta entiselle johtajalle säilyttämällä lauman nimen entisellään. (tämä saattoi tosin olla osin Oliankin ansiota) Tämän aikana laumasta tuli kuitenkin yhä sukukeskeisempi ja myös sotaisampi; Reklius julisti sodan Taivaansotureita vastaan. Tässä sodassa kuoli paljon susia, mutta loppuen lopuksi kumpikaan lauma ei varsinaisesti voittanut sotaa, sillä menetysten vuoksi solmittiin rauha reilu puolen vuoden vihanpidon jälkeen. Sotaa alettiin kutsumaan nimellä Ratkaisematon sota sen lopputuloksen epäselvyyden vuoksi.

Sodan seurauksena Taivaansoturit antoivat Rekliukselle lempinimen Mustaveri, sillä pitivät tätä niin pahana, että uskoivat uroksen verenkin olevan mustaa. Vähitellen nimen käyttö yleistyi myös Dominikuksessa ja johtaja itsekin piti lempinimestään sen verran paljon, että lopetti Rekliuksen käytön kokonaan. Nykyään kaikki eivät edes tiedä Mustaveren alkuperäistä nimeä.

Uusi lauma

Vuosikymmeniä Mustaveren jälkeen Dominikuksen ja Taivaansotureiden välit alkoivat kylmetä uudestaan ja uusi, huomattavasti pienempi ja vähemmän susihenkiä vaatinut sota alkoi. Näihin aikoihin Dominikuksessa eli kuitenkin yksi hyvin vapaamielinen ja hyvän tahtoinen uros, Ludoric. Ludoric ei pitänyt nykyisestä laumastaan, mutta ei pitänyt Taivaansotureita tarpeeksi vapaamielisenä, joten hetken yksin elettyään tälle tuli mieleen idea uuden ja tasa-arvoisen lauman perustamisesta. Uros lähti sinnikkäästi etsimään innokkaita laumaansa ja lopulta löysi muutaman yksilön, joiden kanssa keksi laumalle nimen Steimer.

Steimer oli pitkään hyvin pieni, mutta kasvoi vuosien kuluessa sen verran suureksi, että lauman oli pakko lähteä valloittamaan alueita Dominikukselta. Urakka ei ollut helppo ja Dominikuksen silloinen johtaja Tordistor oli innokas sodankävijä ja suorastaan innostui kuullessaan tuntemattoman lauman hyökkäyksestä. Silloin jo vanha Ludoric ystävineen sai kuitenkin pienen maapläntin lisää ja onnistui vähitellen valloittamaan alueita yhä enemmän. Steimer oli muutenkin hyvin menestynyt, eikä tälle sattunut onnettomuuksia kovinkaan useasti, toisin kuin Taivaan arvoja vastaan sotivalle Dominikukselle.

Enkelit

Noin 50 vuotta sitten Rockfilen laumat kokivat tähän asti suurimman sodan, kun Ratkaisematon sota II sai alkunsa. Sotaan johtava syy oli pitkälti yllättävän kylmä vuosi ja siitä johtunut riistapula ja reviirikiistat. Ratkaisematon sota II:ssa surmansa sai lähes kolmasosa koko Rockfilen asukkaista ja monet pennut ja aviotuneet menettivät puolisonsa ja vanhempansa. Sota loppui lopulta vajaa vuoden sen alkamisesta, kun susien vähentynyt lukumäärä ja tavallista kylmemmän vuoden loppuminen takasivat kaikille riittävästi ruokaa.

Taivas oli kuitenkin kyllästynyt susien suuriin sotiin, jotka aiheuttivat viattomille niin paljon hätää, joten tämä päätti luoda maahan uuden mahtavan olennon huolehtimaan rauhasta. Olentoja luotiin vain viisi ja Taivas nimesi nämä suden kaltaiset rauhan vahtijat enkeleiksi. Enkeleitä oli sekä uroksia että narttuja ja nämä olivat luonteenpiirteiltään ja ominaisuuksiltaan hieman erilaisia. Taivas lähetti nämä eripuolille Rockfileä ja käski ilmoittamaan, mikäli joku syyllistyi ala-arvoiseen käytökseen tai Taivaanpilkkaan.

Enkelit ovat varmasti pitkälti myötävaikuttaneet siihen, ettei uusia sotia ole syntynyt ja elämä on säilynyt kutakuinkin rauhallisena. Nyt enkeleillä saattaa kuitenkin olla edessä vaikeat ajat, koska laumat ovat kasvaneet niin suuriksi, että ongelmia saattaa jälleen olla edessä.