Kynsikkäät

Kynsikkäät ovat suden kaltaisia, suurehkoja olentoja. Nämä syövät kaikkea lihaa, suurinta herkkua kuitenkin on suden liha. Kynsikäs näyttää suurehkolta sudelta, niiden säkäkorkeus on yleensä 70-90 cm. Lisäksi se elää suurinpiirtein saman ikäiseksi ja on ulkonäöltään muutenkin hyvin samanlainen. Kynsikkäät kykenevät myös ajattelemaan suden lailla.

Oikeastaan kynsikkäiden ainoa sudesta erottava piirre on sen luonnottoman suuret kynnet. Ne ovat erikoistuneet suden lihan repimiseen paksun turkin läpi, mutta kynnet auttavat myös kynsikästä puolustautumaan esimerkiksi karhuilta tai kynsikkäitä vainoavilta susilta. Kynnet löytyvät jokaisesta varpaasta ja ne ovat käyriä, jotta kynsikkään kävely olisi helppoa.

Elinkaari

Keväisin uroskynsikkäille tulee aina tarve lisääntyä, jolloin näiden kynnet putoavat ja jäljelle jäävät suden kynsien kaltaiset nysät. Kynnet kasvavat yleensä muutaman viikon kuluessa ja tarkan nartun on mahdollista tunnistaa kynsikäsuros, sillä kynnet ovat aavistuksen käyremmät kuin tavallisilla susilla. Irtoaminen on lisääntymisen kannalta hyvin tärkeää, sillä kynsikäsnartut eivät pysty lisääntymään vaan urosten on pakko saada pentuja susinarttujen kanssa. Kynsikäsurokset etsivät yleensä yksinään liikkuvan susinartun ja yrittävät vietellä tämän. Mikäli yritys onnistuu, uros parittelee nopeasti ja lähtee sitten yleensä mielellään mahdollisimman nopeasti pois, mikä saattaa jo vaikuttaa epäilyttävältä susinartusta.

Pennut syntyvät aivan tavallisesti kahden kuukauden jälkeen ja ne näyttävät myös aivan tavallisilta susipennuilta, sillä kynsikkäiden kynnet puhkeavat vasta yhden ikävuoden jälkeen. Susiemo tuskin huomaa kasvattavansa kynsikäspentuetta vaan pennut saavat nimensä normaalisti ja mikäli nämä syntyvät Dominikukseen, alkaa myös koulutus asemaan. Taivaansotureissa kynsikäspennut opetetaan uskomaan Taivaaseen ja Steimerissa nämä saavat yleensä kasvaa varsin vapaasti.

Myös kynsikkäiden sudenhimo tulee ajankohtaiseksi vasta vuoden iässä, jolloin nämä yleensä paljastuvat. Nuori kynsikäs saattaa esimerkiksi yllättäen hyökätä vastaantulijan kimppuun, jolloin tämä joko saadaan tapettua tai pääsee pakoon. Kynsikäs kuitenkin harvoin tappaa omaa emoaan, sillä näidenkin pennut susipentujen tavoin yleensä rakastavat vanhempaansa, ainakin mikäli tämä on kasvattanut pentunsa rakkaudella. Kynsikäs saattaa jopa tunnistaa oman emonsa vuosienkin jälkeen ja siksi jättää tämän tappamatta.

Paon jälkeen nuoret rupeavat elämään normaalia kynsikkään elämää metsästäen erityisesti susia ja urokset aikanaan saattavat taas uusia kynsikkäitä maailmalle.

Kynsikkäiden metsästys

Kaikki susilaumat ja laumattomatkin suhtautuvat kynsikkäihin pääasiassa hyvin kielteisesti ja Dominikuksella on jopa oma Kynsikkäiden hävitys-ryhmä, joka työkseen metsästää ja tappaa näitä. Kynsikkäät ovat hyvin vainottua porukkaa ja mikäli sotilas tai muuten hyvä taistelija törmää näihin, on tällä velvollisuus pyrkiä tappamaan otus. Muussa tapauksessa kannattaa juosta nopeasti pakoon kauas kynsikkäistä ja mikäli lähistöltä löytyy muita saman lauman edustajia, pitää näitä myös varoittaa uhasta. Muuten voi saada syytteen välinpitämättömyydestä.

Kynsikkäitä on vaikea tappaa, sillä ne ovat hyvin taitavia taistelijoita ja omaavat pitkien kynsiensä lisäksi vahvat leuat ja terävät hampaat. Ehkä paras keino saada kynsikäs hengiltä on hiipiä tämän taakse ja hypätä niskaan, jolloin se luultavasti kaatuu selälleen. Jos näin käy, pedon on vaikea iskeä suden kurkkuun ja niskaan pureminen on tehokas tapa tappaa.