Taivaansoturit

Taivaansoturit on hyvin uskovainen lauma, joka noudattaa vuosisatojakin vanhoja perinteitään. Lauma on monessa käytännön asiassa välimaastoa verrattuna Dominikukseen ja Steimeriin, joten se ei ole kovinkaan vanhollinen arvojensa osalta, mutta ei järin vapaakaan.

Perusta

Taivaansoturit ovat uskovaisia ja laumalaisten elämä onkin juhlien ja riittien täyttämää. Vaikka lauma ei loppuen lopuksi olekaan kovin vapaa, on elämä melko sisältörikasta, eikä vain jokapäiväisen saalistuksen ja nukkumisen täyttämää kiertokulkua. Taivaansoturit uhraavat jokaisesta saaliistaan pienen palan Taivaalle kunnioituksen osoitukseksi ja tämän myötä Taivas on suojelevainen "pikku pentujaan" kohtaan ja auttaa näitä vaikeissa tilanteissa. Varsinkin riistapulan aikana jumalan apu on kullanarvoinen asia laumalle ja kenties auttaa tätä säilymään muiden laumojen kärsiessä.

Taivaansoturit ovat aika tasa-arvoinen lauma, jonka jäsenet huolehtivat pitkälti itse selviytymisestään, vaikka sukulaisilta saatetaankin saada apua ongelmiin. Porukka on melko sosiaalinen ja varsinkin juhlien aikoina kaikki laumalaiset kokoontuvat yhteen viettämään yhteisiä ruokakestejä ja juttutuokioita.

Elinkaari

Syntymä ja nimenanto

Pentujen syntymä on iloinen tapahtuma, johon ei kuitenkaan sen kummemmin valmistauduta etukäteen. Kun pennut ovat syntyneet, lauman pappi tulee rukoilemaan pennuille hyvää elämää Taivaalta, jonka jälkeen (mikäli pentuja on enemmän kuin yksi) viimeisenä syntynyt uhrataan Taivaalle. Pennun henkitorvea painetaan niin, että tämä kuolee nopeasti ja sen jälkeen pikkuinen haudataan maahan. Kun viimeinen pentu on uhrattu, Taivas suhtautuu hyvin suopeasti muuhun pentueeseen ja on hyvin todennäköistä, että kaikki selviytyvät aikuisiksi saakka. Uhrausseremoniassa mukana ovat vain pennut vanhempineen ja pappi.

Uhrauksen jälkeen seremonia päättyy ja kuukauden jälkeen kokoonnutaan jälleen samalle paikalle nimenantoseremoniaan. Nimentoantoseremoniassa elossa selvinneiden pentujen vanhempien päättämät nimet kerrotaan koko laumalle ja tämän päätteeksi lauma syö yhdessä vartavasten seremoniaa varten kaadetut kaksi hirveä. Vain aikuiset syövät hirviä lukuunottamatta kuukauden ikäisiä, vastanimettyjä pentuja, jotka saavat haukata hirveä ensimmäisinä. Tämä on monille sudenpennuille ensimmäinen kiinteä ruoka ja on siksi erityisen hieno ja tärkeä asia.

Pariutuminen

Pariutuminen Taivaansotureissa riippuu paljon suden vanhemmista, sillä Taivaansotureissa on alettu vihkiytymään myös pelkästään rakkaudesta. Varsinkin edellinen johtaja Marque oli hyvin vapaahenkinen ja jopa otti itsekin puolisokseen oman rakkaansa vanhempiensa kuoltua.

Ottipa sitten puolisokseen rakastettunsa tai vanhempien päättämän yksilön, on seremonia samanlainen. Ensin pappi rukoilee parille menestystä ja rakkautta Taivaalta, jonka jälkeen kummatkin osapuolet lupaavat rakastaa toisiaan ja Taivasta, mitä ikinä sitten eteen tuleekaan. Riitti päättyy tähän ja pari lähtee rakentemaan yhteistä asuinkoloa. Asuinkolo olisi hyvä saada saman päivän aikana valmiiksi, sillä saamattomuus ja taivasalla nukkuminen tietää huonoa onnea parille.

Avioliiton riitti pidetään yleensä juhlaniityllä ja sitä tulevat lähimmäisten sukulaisten lisäksi monesti seuraamaan myös uteliaat ulkopuoliset.

Kuolema

Kuolema on surullinen tapahtuma, jonka riitin pituus vaihtelee vainajan iän mukaan. Taivaansotureissa uskotaan, että mitä vanhemmalla iällä kuolee, sitä enemmän tämä on elämänsä aikana kunnioittanut Taivasta ja tuo myös onnea läheisilleen. Nuorella iällä kuollutta kokoontuvat suremaan vain lähimmät sukulaiset ja kaikkein lähin sukulainen, yleensä puoliso, vanhempi tai pentu hautaa tämän maahan papin rukoillessa tälle hyvää elämää Taivaan valtakuntaan.

Mikäli kuollut on taas elänyt pitkään (rajana pidetään yleensä kymmentä (10) vuotta) tai on entinen johtaja, tämän seremonia on paljon suurempi ja koko lauma kutsutaan paikalle muistelemaan lauman pitkäaikaista jäsentä. Vainaja haudataan yleensä paikkaan, josta hän piti ja jossa hän tykkäsi olla (ei kuitenkaan asuinkoloon) ja hautauksen suorittaa pappi. Hautauksen aikana ja tämän jälkeen pappi rukoilee kuolleelle onnellista elämää Taivaan valtakunnassa. Seremonian jälkeen läheiset jäävät syömään jotain vainajalle läheistä saaliseläintä, viimeisenä kunnianosoituksena tälle.

Asemat

Taivaansoturit ovat keskenään hyvin tasa-arvoisia ja laumalaisen kunnioitus perustuu lähinnä Taivaankunnioitukseen. Kunnioitusta mitataan yksilön onnella ja käytöksellä, sillä onnekkuuden ajatellaan johtuvan Taivaan kiitoksesta rukoilijaansa kohtaan.

Taivaansotureiden johtajaa arvostetaan kuitenkin enemmän kuin tavallista laumalaista, eikä tätä sovi millään lailla pilkata tai vahingoittaa.

Johtaja (1)

Johtaja ei varsinaisesti ole juurikaan muiden laumalaisten yläpuolella, mutta tämä on hyvin arvostettu henkilö ja päättää laumansa toimista ja suhteista sekä perusasioista, kuten juhlien järjestymisestä ja pappien virkoihin palkkaamisesta. Lisäksi johtajan rukoileminen ja jumalan kunnioitus on erittäin tärkeää ja mikäli hän laiminlyö rukoilua, saattaa seurata pahaa koko laumalle.

Taivaansotureissa johtajan asema ei periydy vaan nykyinen johtaja saa nimittää itselleen hyvän seuraajan.

Pappi (5)

Pappi on Taivaansotureissa vähintään yhtä arvostettu arvo kuin johtaja. Kyseisen viran haltija hoitaa lauman riitit ja suunnittelee juhlien kulun sekä rukoilee Taivaalta armoa koko laumalle. Papit ovat melko kiireisiä, mutta näitä pitää aina kohdella kunnioittavasti ja arvostaa.

Laumalaiset

Kaikki loput laumalaiset kuuluvat tähän asemaan. He metsästävät itse ruokansa ja ovat periaatteessa keskenään tasa-arvoisia. Kuitenkin, joitakin yksilöitä kunnioitetaan lauman keskuudessa Taivaankunnioituksen vuoksi.

Taivasusko

Taivaansoturit ovat ainoa lauma, joka harjoittaa varsinaista taivasuskoa. Taivasuskoon kuuluu rukoileminen eri riiteissä ja juhlissa sekä perinteinen iltarukous, joka suoritetaan aina iltaisin. Lisäksi Taivasuskoon liittyy vahvasti eri juhlat Taivaan ja tämän luovuuden kunnioittamiseksi.

Taivaansotureilla on paljon erilaisia uskomuksia, joista useimmin liittyvät erilaisiin paikkoihin, kuten metsiin, järviin tai lampiin. Esimerkiksi sumujärvessä uskotaan olevan vaarallisia merikäärmeitä. Uskomuksia voi keksiä myös itse, kunhan ne sopivat Taivaansotureihin ja luontoon.

Juhlat

Taivaansotureilla on runsaasti erilaisia juhlia, jotka liittyvät pääasiassa Taivaan palvomiseen. Kaikki juhlat aloitetaan aina juhlaniityllä, mutta niitä saatetaan jatkaa myös muualla.

Taivaansoturit pitävät aina ajoittain erilaisia jumalankunnioittamisjuhlia, mutta nämä kolme juhlaa toistuvat melko säännöllisesti joka vuosi.

Jyrsijäjuhla

Jyrsijäjuhla pidetään kevään alussa, yleensä silloin kun lumet ovat sulaneet. Jyrsijäjuhlassa sudet metsästävät esiin tulleita jyrsijöitä, kuten hiiriä, rottia, päästäisiä ja sopuleita. Juhlan lopuksi esitellään saalista muille ja syödään se.

Jyrsijäjuhla on yksi tavoista hakea kunnioitusta lauman muilta jäseniltä, sillä suuri saalismäärä nähdään Taivaan suosimisena, jolloin ajatellaan suden rukoilleen ja kunnioittaneen Taivasta. Se onkin erityisesti nuorten susien tärkeä taidonnäyte.

Keskikesän juhla

Keskikesän juhla on hieman juhannuksen kaltainen juhla, joka on yleensä heinäkuun alussa, tavallisesti välillä 3-10. päivä. Juhlassa niitylle on tuotu erilaisia oksia ja niistä kootaan iso kasa koko lauman voimin. Lopuksi lauman johtaja kiipeää varovasti kasan päälle ja laittaa sen päälle vaahteranlehden. Tämä on kunnioitus Taivasta kohtaan ja sillä toivotaan hyvää loppukesää ja syksyä, jotta sudet saisivat paljon saalista myös varastoon ja selviäisivät sillä talven yli. Keskikesän juhla aloitetaan kun auringon lasku värjää horisontin kauniin punaiseksi.

Syyskuolon juhla

Säännöllisistä juhlista varmasti synkimpänä ja ahdistavimpana pidetty juhla. Syyskuolon juhlassa 2 epäonnisinta sutta uhrataan Taivaalle, koska näiden ajatellaan laiminlyöneen omaa Taivasuskoaan. Varsinkin hieman huonommin menestyneet laumalaiset pelkäävät juhlaa yli kaiken, sillä papin tappo on kivulias ja hidas tapa kuolla.

Pappi tappaa sudet yksinkertaisesti viiltämällä Kynsikkään kynnellä yhden syvän haavan uhrattavien kurkkuun. Haava on kivulias ja susi kuolee verenhukkaan yleensä parin tunnin sinnittelyn jälkeen.

Juhla pidetään, koska Taivaansoturit uskovat Taivaan suojelevan heitä, mikäli he tappavat tätä kunnioittamattomat yksilöt. Syyskuolo pidetään yleensä lokakuussa, auringonlaskun aikaan.